Pilvilinna
Sielun Veljet
Rappukäytävä soi: "Sä oot kusipää!", ovi läjähtää, et tänne jää,
mut siinä seisoo yksin sekopäänä, tietää; naapurit ruutua hiljentää.
mies murtuu kyyneleet poskillaan ja polvillensa rojahtaa,
avaa postiluukun, sisään tuijottaa, tääkö on meidän satumaa?
haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu
pieni poika, syntynyt onnelaan, heti haluaa kokeilla rajojaan,
vielä uskoo, toivoo, rakastaa, unelnaelämä odottaa.
hän kadulla kasvaa ja voimistuu, ehkä liikaa brassaa, innostuu,
yksi väärä ele, ivahuuto, kuuluu: "Perkele!", kylmyy punainen suu.
haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu
nuori nainen, tuomittu, veressään virtaa aikapommi, edessään
yksi pitkä marssi kuolemaan, yliannos noutajaa huiputtaa.
tyttö töötit keittää, vyön kiristää, ja valmistautuu lähtemään,
vaan ennen kuin aivonsa sumentuu räjähtää tajuntaan keltainen kuu.
haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu
haaveet haavoittuu, uupuu, veltostuu, sammuu